Yörauha, työrauha, ruokarauha, saunarauha, uintirauha, Herran rauha… Rauha on läsnä rippikoulussa. Ainakin sanana, sillä joskus illan rauhan sijaan hiipiikin pusikossa joku ihan muu ja yörauha on vain kaunis ajatus kirjoitettuna päiväohjelmaan.

Yksi tärkeimmistä rauhan muodoista rippikoulussa on jotain muuta kuin ulospäin näkyvä rauha ja rauhoittuminen. Se on rauha kasvaa kristittynä. Se on nuoren mahdollisuutta pohtia rippikoulun ajan omaa suhdettaan Jumalaan turvallisessa ilmapiirissä. Uusi rippikoulusuunnitelmakin asettaa yhdeksi tavoitteeksi sen, että nuoret rakentavat identiteettiään kristittynä ja löytävät oman paikkansa kirkossa. Se ei onnistu pakottamalla ja tuputtamalla, vaan antamalla aikaa. Siihen kuuluu etsimistä, epäilyä ja toivottavasti myös uuden löytämistä. Se tehtävä ei ole aina helppo, sen tietää jokainen rippikoulun ohjaaja. Välillä lyödään päätä seinään huolella ja nuorikin uhkaa polttaa Raamattunsa heti kun pääsee ”vapauteen”. Noissa hetkissä ajatus rauhasta on kaukana.

Nuorten maailmassa on usein paine mukautua tiettyyn muottiin. Erilaisuus on hyväksyttyä vain tiettyyn pisteeseen asti. Sen jälkeen joutuu helposti silmätikuksi ja porukan ulkopuolelle. Rippikoulussa on onneksi tilaa jokaiselle. Ohjaajana saa olla mahdollistamassa sen, että usko samaan Jumalaan kestää monenlaisia ilmenemismuotoja. Kaiken paineen keskellä nuoren on helpottavaa kuulla, että riittää ja kelpaa omana itsenään. Kristittynä elämiseen ei ole yhtä tiettyä mallia.

Nuorten ahdistuneisuuden lisääntyessä haasteeksi kasvaa se, miten takaamme myös näille nuorille tasavertaisen kokemuksen rippikoulusta ja kristittyjen yhteisöön kuulumisesta. Rippikoulun käyminen on ikäluokkaa yhdistävä kokemus, mutta kaikille siihen osallistuminen ei ole mahdollista edes pienryhmässä. Nuorilla on kuitenkin usein haaveena käydä rippikoulu samaan aikaan muiden kanssa ahdistuksestaan huolimatta. Toivottavasti meillä on kykyä ja aikaa kohdata myös heidät, joiden osallistuminen rippikouluun vaatii erityistä rauhaa ja joustavuutta.

On aina kunniatehtävä saada olla työntekijänä kulkemassa rippikoulumatkaa nuoren rinnalla. Olla yhdessä tutkimassa ja ihmettelemässä kristinuskon sanomaa. Vuosi toisensa jälkeen saan yllättyä siitä, miten mahtavia oivalluksia nuoret tekevät Jumalasta, uskosta ja itsestään. Noista nuorten löydöistä saan myös ohjaajana ammentaa. Kasvu kristittynä ei onneksi koskaan pääty.

Erja Kinnunen
Erityisnuorisotyönohjaaja
Seinäjoen alueseurakunta

kuva: Suvi Sievilä
Ev.lut. kirkon kuvapankki