Osallistuin loka-marraskuun taitteessa Torontossa, Kanadassa, järjestettyyn seitsemänteen Maailman uskontojen parlamenttiin. Koolla maailman monikulttuurisimmaksi sanotussa kaupungissa oli yli 8000 ihmistä, jotka edustivat yhteensä yli 80 eri kansallisuutta ja yli 200 eri uskonnollista yhteisöä tai ryhmittymää. Paikalla oli eri sukupolvien ja eri sukupuolten edustajia, sekä tavallisia asiasta kiinnostuneita ihmisiä että oman uskontonsa johtohahmoja. Mitä kaikkia yhdistävää voi näin moninaisella joukolla olla?

Maailman uskontojen parlamentin yhteisenä arvopohjana toimii globaalin etiikan julistus. Alkuperäisen, englanninkielisen tekstin voi ladata täältä. Tämän julistuksen keskeiset pääperiaatteet ovat ihmisarvo ja toisen ihmisen kunnioittaminen, kultaisen säännön asettama vastavuoroisuus sekä sitoutuminen rauhaan ja oikeudenmukaisuuteen. Kultainen sääntö hieman eri sanoin muotoiltuna esiintyy monissa uskonnoissa. Me kristityt löydämme sen Jeesuksen Vuorisaarnasta: “Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” (Matt. 7:12).

Viikko Torontossa oli minulle näyteikkuna siihen, mitä nuo ylevät ja ehkä idealistiset periaatteet voivat käytännössä tarkoittaa, kun joukko ihmisiä kokoontuu yhteen. Ensimmäinen havainto oli se, että aidon vuorovaikutuksen takana on oman vakaumuksen tunnistaminen ja siitä iloitseminen. Viikon mittaan tarjoutui lukemattomia tilaisuuksia kerrata oma “hissipuhe” aiheesta kuka minä olen, mistä tulen ja mihin uskon.

Toinen opetus oli se, miten vaikuttavaa ja merkityksellistä on se, että toinen aidosti asettuu kuuntelemaan juuri minun tarinani. Osallistuin yhtenä päivänä työpajaan, jossa esiteltiin projekti nimeltä Portraits in Faith. Sen ideana on tehdä videohaastatteluja erilaisista ihmisistä, jotka kertovat oman uskonsa tarinan. Yksi haastattelu tehtiin paikan päällä. Kokemusta on vaikea sanoin kuvata: miten vaikuttavaa se on, kun ihminen jakaa tarinan omasta uskostaan, suoraan sydämestään.

Kolmas opetus – tai pikemminkin haaste- oli se, mitä me eri uskontoihin tai maailmankatsomuksiin sitoutuneet ihmiset voimme tehdä yhdessä yhteisten ongelmien ratkaisemiseksi. Suurimpana haasteena, jolle täytyy nopeasti tehdä jotain, on ilmastonmuutos. Eräässä paneelikeskustelussa yksi luonnontieteitä edustanut puhuja totesi, että pelkällä luonnontieteellisellä tiedolla ilmastonmuutosta ei vielä ratkaista, sillä luonnontieteestä ei ole vastalääkkeeksi välinpitämättömyydelle. Mutta uskonnosta tai maailmankatsomuksesta voi olla. Siksi meitä uskonnosta ammentavia ihmisiä tarvitaan antamaan esimerkki toivosta. Se ei synny pelkällä puheella, vaan omien arvojen todeksi elämisellä.

Kirjoittaja: Elina Hellqvist, uskontojen kohtaamisen asiantuntija, Kirkon lähetystyön keskus

Kuvatekstit:

1. Erilaisten ihmisten kohtaaminen ja omien kokemusten jakaminen oli Maailman uskontojen parlamentin parasta antia (pääkuva).
2. Parlamentin ohjelma koostui paitsi luennoista ja workshopeista, niin myös musiikista, kuvataiteesta ja tanssista (alla).
3. Kanadan alkuperäiskansat ja niiden spiritualiteetti olivat ohjelmassa vahvasti esillä (alla).
4. Miljoonakaupunki Toronto on maailman ehkä monikulttuurisin kaupunki (alla).
5. Vuoden 2018 parlamenttiin osallistui kaikkiaan viisi suomalaista: Antti Siukonen, Elina Hellqvist, Arto Kallioniemi, Jussi Ikkala ja Heidi Rautionmaa (alla).