Lähetysseuran kevätleirillä nuoret tapasivat ystäviään eri puolilta. Leiri sujui mukavasti yhteisen tekemisen parissa. Opimme uutta lähetystyöstä ja pidimme yhdessä hauskaa laulaen, leikkien ja rukoillen. Muutama rohkea uskaltautui avantoon ennen iltaohjelman ja iltahartauden viettämistä. Viikonlopun kohokohta oli meille erityisesti perinteiset iltariihikset eli iltahartaudet Riihikirkossa.

Leirille osallistui noin 60 15-18–vuotiasta nuorta. Suurimmalle osalle meistä nuorista Päiväkumpu on tuttu ja tärkeä paikka, vaikka muutama uusi leiriläinen saatiin joukkoomme.

Haastattelimme leiriläisiä Matias Huotari, Johannes Parkkinen, Veera Järvinen ja Johanna Lampinen.

– Millaisia ajatuksia rauhan rakentaminen herättää?

Matias: Se herättää positiivisia asioita ja totta kai rauhan rakentaminen on ehdottomasti omasta mielestä hyvä asia. Miksi ei rakentaisi rauhaa? Mieluummin rauhaa, kuin lietsoa vihaa.

Johannes: Rauhan rakentaminen. No rauhan rakentaminen ei oo mikään hirveen helppo asia toteuttaa konkreettisesti tässä nykymaailmassa, että on kuitenkin niin paljon erimielisyyksiä maailmassa ja kaikki tavoittelee nykysin vaan sitä omaa etua. Esimerkiksi jos puhutaan valtion välisistä sodista, niin se rauhan saaminen sinne on tosi vaikeeta, koska se toinen joutuu periaatteessa aina häviämään. Ja ne rauhan sopimuksen ehdot eivät aina miellytä yhtä tai kumpaakaan. Semmosen rauhan tekeminen on erittäin haastavaa ellei ole hyviä diplomaattisia suhteita tai niitä sovittelijoita, jotka sopii niistä rauhan asioista ja termeistä ja jotka oikeasti edistää rauhaa. Yleensä se vaatii kolmannen osapuolen siihen välille.

Veera: Sitä, että ihmiset yrittäisivät ymmärtää toisiaan, ettei jollakin oo vaan yks mielipide vaan yritettäisiin tehdä kompromisseja.

Johanna: Rauhan rakentaminen on hankalaa hommaa. Kaikilla on erilainen visio siitä, miten siihen päästään. Tärkeetä hommaa, mutta vaativaa.

– Miten rauha ja lähetystyö sopivat yhteen?

Matias: Lähetystyötä pitää lähteä tekemään rauhan kautta, että kyllähän ne siinä mielessä liittyy yhteen.

Johannes: Hyvin. Ne sopivat hyvin yhteen.

Veera: Tottakai ne liittyy toisiinsa. Ei lähetystyö olis lähetystyötä, jos se ei olis rauhan kans yhtenäistä.

Johanna: Musta tosi hyvin. Monesti lähetystyötä tehdään myös niissä vaarallisemmissa paikoissa, jossa tarvitaan ihmistenkin keskuudessa vakautta. Siellä mennään sen kulttuurin ehdoilla, nii ei se (lähetystyö) musta mitenkään oo ristiriidassa rauhan kanssa.

-Miten yksi ihminen voi rakentaa rauhaa?

Matias: Esimerkiksi lähimmäisen rakkaudella. Myös sillä, ettei lähe haastamaan ketään turhaan esimerkiksi tyhmillä kysymyksillä tai vastaavalla. Pyrkii kuitenkin semmoseen yhteiseen hyvään ja kompromisseihin, kun niitä joutuu kaikki jossain vaiheessa kuitenkin tekemään.

Johannes: No sillä tavalla esimerkiksi, että jos sen ihmisen arvot on esim klassiset kristilliset arvot ylipäätänsä niin kun vaan elää sen mukaisesti omassa ympäristössänsä niin se näkyy kyllä. Jos kaveriporukassa esimerkiksi on levottomuutta ja jos sää tunnet ne ihmiset hyvin syvemmällä tasolla, on sulla mahdollisuus sanoa niille ihan suoraan, että: “Ei teidän tossa rähinässä oo mitään järkeä”. Ja sit sä voit perustella sitä niinku justiinsa niillä sun omilla näkemyksillä.

Veera: Olla suvaitsevainen ja sellanen, niinku ymmärtää muita, eikä vaan itseään.

Johanna: Rakastamalla kaikkia ja vaikka ihan taloudellisestikin tukemalla erilaisia rauhan hankkeita ja sillee, ettei lietso mitään pahaa.

Kuvassa vasemmalta oikealle Johannes, Johanna, Veera ja Matias

Haastattelijat Ilona Rantala ja Ella Saunders

Kuva Ilona Rantala