Matkustan yhdessä matkanjohtajan ja yhdentoista muun opiskelijan kanssa Senegalissa. Päivä on aurinkoinen ja kuuma, kun saavumme valkoisella minibussilla pienen rakennuksen pihalle. Rakennusta ympäröivät kivimuurit, joiden sisäpuolella on yksi iso puu, sekä kaksi lasten keinua.
Olemme saapuneet esikouluun. Esikoulua käyvät lapset seisovat ulkona kolmessa eri ryhmässä ja odottavat jo jännittyneinä vierailijoita. Rivit ovat kauniit ja suorat. Kun kävelemme lähemmäs lapsia ja hymyilemme, alkaa suorassa olevien rivien välistä nousta pieniä, kauniita käsiä. Kohteliaasti alle kouluikäiset lapset kättelevät ja toivottavat meille hyvää päivää.
Kun seison auringon alla ja näen senegalilaisia pieniä lapsia, jotka ovat kaikki iältään 3‒6 -vuotiaita, mietin, kuinka onnekkaita nämä lapset ovat. Pienillä lapsilla ei ole varmastikaan pienintäkään aavistusta siitä, kuinka kauaskantoisia vaikutuksia sillä on, että he ovat päässeet esikouluun.
Lapset lähtevät omiin luokkiinsa ja me jäämme vielä ulos katsomaan ympärillemme ja kuulemaan lisää esikoulun toiminnasta. Pohdimme yhdessä esikoulun ja koulutuksen vaikutuksia lapsiin, perheisiin, yhteisöihin ja koko yhteiskuntaan.
Senegalissa esikoulussa opetetaan hyvin paljon samanlaisia asioita kuin Suomessakin. Lapset saavat opetusta kirjoittamiseen, lukemiseen ja laskemiseen. Myös sellaiset aiheet kuten kodinhoito, toisten ihmisten kunnioittaminen, hygienia ja käytöstavat ovat asioita, joita opetellaan jo eskarissa.
Kun pääsemme vierailemaan kolmeen eri luokkaan, saamme seurata, kun koulun pienimmille opetetaan pyykinpesua. Opettaja kysyy lapsilta, miten ja millä pyykkiä kannattaisi pestä? On vapaaehtoisen lapsen aika näyttää taitonsa. Lapsille kerrotaan myös pesuaineiden eroista. Toisessa on myrkkyjä, joihin ei voi koskea ja toinen on tavallista saippuaa.
Näin pientenkin lasten kautta asiat, joita he oppivat esikoulussa, kulkeutuvat koteihin ja kodeissa voidaan oppia uutta. Sama pätee myös arvoihin, joita esikoulussa opetetaan.
Kun opetamme lapsia kunnioittamaan toinen toisiaan, he voivat olla rakentamassa omasta perheestään, suvustaan ja kylästään pienin askelin tasa-arvoisempaa ja kunnioittavampaa yhteisöä.
Teksti & kuva:
Rebekka Nyyssönen
Mukana Suomen Lähetysseuran järjestämällä matkalla nuorille aikuisille